Mikä TEG?
”Meillä taitaa olla aika paljon liikenne- ja energia-arvoketjun kattavaa kokemusta ja osaamista tarjottavana yrityksille, jotka suunnittelevat investoivansa energiasiirtymään.” Tähän sisältöön, vaikka tuskinpa juuri näihin sanoihin, kiteytimme Mika Jokisen ja Tomi Sundströmin kanssa käymistämme kahvipöytäkeskusteluista lähteneen ajatuksen lyödä hynttyyt yhteen ja perustaa Transport & Energy Group TEG Oy.
Yrityksillä on yleensä selkeä ymmärrys arvoketjunsa omasta lokerosta, sen liiketoiminta- ja investointimahdollisuuksista sekä kannattavuudesta. Jatkossa se ei enää kuitenkaan riitä, sillä ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaamana ja teknologiakehityksen myötä lähes jokainen arvoketjun vaihe tulee merkittävästi muuttumaan. Tai ainakin pitäisi muuttua pyrkiessämme kohti ilmastollisesti parempaa energiajärjestelmää. EU:ssa ja kansallisella tasolla regulaatio-ohjaus lisääntyy ja yksityiskohtaistuu (=monimutkaistuu). Kaikki tarvittavat teknologiat eivät ole valmiita, tai niiden tuotanto ei ole vielä skaalautuvaa. Mihin on järkevää investoida? Milloin? Mikä kaikki vaikuttaa investoinnin kannattavuuteen? Mikä on tuotteen hintanäkymä? Mistä tarvittava teknologia? Kuka voisi toteuttaa projektini? TEG on perustettu auttamaan asiakkaita näissä ja lukuisissa muissa kysymyksissä. Autamme tarvittaessa myös toteutuksessa. Koska mekään emme tiedä kaikkea, kutsumme riippumattomia asiantuntijoita ja yhteistyökumppaneita mukaan TEG-verkostoon. Olit sitten mahdollinen asiakas tai kiinnostunut liittymään TEG-verkostoon, soitto meille saa asiat liikkeelle.
Sovimme Mikan ja Tomin kanssa kirjoittavamme aika ajoin lyhyitä tekstejä ajankohtaisista energiasiirtymää ja -investointeja koskevista asioista. Tämän ensimmäisen kirjoituksen piti alun perin käsitellä energiasiirtymää investointien, kustannusten ja kannattavuuden näkökulmasta. Venäjän rikollinen hyökkäys Ukrainaan nosti kuitenkin huoltovarmuuden tämän tekstin tulokulmaksi, josta tulikin kertaheitolla energiasiirtymän tärkein tavoite.
Huoltovarmuus ensin – deputinifikaatio mahdollistaa dekakarbonisaation
Huoltovarmuus on energiasiirtymän mahdollistaja. Niin kauan kuin Suomi ja EU ovat riippuvaisia Venäjältä tuotavasta energiasta, hiilineutraaliuteen tähtäävät investointimme lepäävät samalla saviperustalla kuin yhteiskuntamme resilienssi geopoliittisessa kriisissä. Nyt olisi viisasta lykätä Suomen turvetuotannon sekä turve- ja hiilivoimaloiden alasajoa 5–10 vuodella ja varmistaa, että tarvittava määrä sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteettia sekä turvesoita ja keräyskalustoa on nopealla aikataululla käytettävissä tiukan paikan tullen. Totean vielä selvyyden vuoksi, että uusiutuvan energian investointeja pitää edelleen jatkaa ja mahdollisuuksien mukaan kiihdyttää. Olisi vastuutonta tuhota olemassa olevaa energiantuotantokapasiteettia, jota ei ole jo täysimääräisesti ja huoltovarmuuskelpoisesti korvattu. Vältetään siis astumasta ”energia-alan Ottawan sopimuksen” kaltaiseen miinaan. Lämpimässä ja sähkövalon loisteessa on tehokkaampaa, tai ainakin mukavampaa, ylläpitää yhteiskunnan perustoimintoja ja toteuttaa ilmastotavoitteita.
Erityisen kriittistä on varmistaa, että pärjäämme ilman Venäjältä tuotavaa kaasua ja sähköä, koska niiden saatavuus tankkereilla sekä varastointimahdollisuudet ovat rajallisia. Baltic Connector -kaasuputken siirtokapasiteettikaan ei auta, jos LNG:n saatavuus Klapeidaan olisi riittämätöntä tai Puolan ja Liettuan välille rakenteilla oleva kaasunsiirtoyhteys GILP jäisi kriisin jalkoihin. Öljyn ja öljytuotteiden saatavuus maailmanmarkkinoilta ei välttämättä aina ole taattua, mutta kriisitilanteessa kuitenkin todennäköisempää kuin Venäjältä. Nestemäiset biopolttoaineet eivät riitä mihinkään, niiden saatavuudessahan on ongelmia jo nyt. Riippumattomuus ei tarkoita, etteikö Venäjän kanssa voisi tulevaisuudessakin tehdä energiakauppaa, jos se on kansainvälisoikeudellisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua. Päinvastoin kauppa se on, joka kannattaa. Suomen tulisi vaan pyrkiä tilanteeseen, jossa meillä on aina vaihtoehtoja. Aidot vaihtoehdot kun tuppaavat parantamaan kaupan ehtoja tiukassa geopoliittisessa tilanteessa. Ehkä huoltovarmuushuoleni ovat jo täysin ratkaistuja, ja murehdin turhaan. Mutta jos tehtävää kuitenkin on vielä jäljellä, nyt on tahdin kiristämisen hetki. Nyt viimeistään on aika aloittaa Suomen energian deputinifikaatio.
Niin huoltovarmuuteen kuin ilmastotavoitteisiinkin tähtäävä energiasiirtymä edellyttävät merkittäviä investointeja ja useimmiten lisäävät myös kustannuksia. Tulevissa blogeissamme tulemme käsittelemään investointeja ja kustannuksia monestakin näkökulmasta.